keskiviikko 20. toukokuuta 2009

She run away

Kello lyö kolme ja poistun työpaikalta. "vielä yksi päivä!"
Hyvin salainen karkumatkani, josta kukaan ei tiedä mitään. En vastaa puhelimeen, olen vain poissa. (Illemmalla puhuin slevarin kanssa puhelimessa ja sain kysymyksen: "ooks sä nyt niinku lähös jonnekkin mökille viikonloppuna?"... se siitä sitten)
Juoksin Matinkylän postiin hakemaan postini ja siitä sitten kotiin viemään hauveleita pellolle. Viivi tykkää syödä kakkaa, Sulo tykkää etsiä keppejä ja kampata niillä ohikulkijoita ja mun ihana kekkulini... tietenkin juuri se RAKASTAA mutaojia!
Helsinkiin ja siitä kahville arnoldsiin.
Tiedätkö kun pää huutaa paljon pöpöjä. Paljon käsittelemättömiä asioita, joihin ei löydy ratkaisua, jotka eivät vaikene, jotka tahdot unohtaa ja joille ei vaan yksinkertaisesti löydä aikaa, vaikka sitäkin tuntuukin täällä kusipellolla olevan joskus hitusenkin liikaa.
Iltani päättyi sitten siihen, että kierrettyämme ja tuhlattuamme kaikki melkein viimeisetkin rahani vain läskeilyyn, istuimme ystäväni kanssa selvinpäin,( minulla eväänä kaksikin frezzaa ja geisha, ja ystävällä ruokakassillinen kotiinvietäväksi ja laukussa lähde vettä), katsomassa muutaman muun ystävämme ryyppäämistä finlandia talon edustalla. Siitä minut ylipuhuttiin baariin, ja lähdin. Paino baari ei kelvannut, siispä lähdimme aleen. Alessa oli liian pitkät jonot, siispä lähdimme dantesiin, dantesissa oli live musiikkia ja maksoi reilu 10 euroa sisään siispä löysimme itsemme caplinista. Se on minusta ihan mukava mesta. Varsinkin siinä vaiheessa kun kalja tarjotaan. Join oluen ja lähdin kotiin. Bussissa viereeni istui joukko joitakin j-perä pirun lökäpöksyjä, jotka rupesivat suomiräppäilemään vieressäni! Ei eieieieiei. niin mun tuuria. Väsymys yhdistettynä suomiräppiin on kuin joku heittäisi ydinpomminlaukkuusi. Varsinkin siinä vaiheessa kun joku siinä vielä huutaa kuskille, että painaa kaasua, koska hänellä on kusihätä. Pissatkaa kiltit ennen bussiin menoa, niin ei tarvitse lyödä nyrkkiä etupenkkiin. Sain ihanasti sitten myöhemmin kuulla, että Dantesissa olisi ollut itse Tuomari Nurmio! Jumankettu, siitä ilosta olisin mennyt vaikka maksamaankin sen kymmenen euroa. Exkämppiksen kaikki nurmion levyt ovat kadonneet ja minun ikävä. Olisin päässyt näkemään ihan itse miehen. Sellaiselle keikalle ei lähdetä, sinne vain mennään ^-^

jatkan keskustelua seinilleni ja tarkistan tuliko minusta tänään miljonääri.

-Edi

1 kommentti:

  1. Meistä ei ainakaan tullut miljonäärejä :D prkl. ei se lotto-onnetar suosi ikuna :/

    VastaaPoista