perjantai 3. heinäkuuta 2009

The human instrument

Kertoisinko Eevan syntymäpäivistä?
Kun aloittelimme jälleen kerran Kaisaniemen puistossa. Jatkoimme siitä Chelseaan ja siitä sitten Aleen. Seurassamme parveili Eevan pikkuveli ja isoveljen kaveri (28) joka oli kaikkien odotusten mukaan vain ja ainoastaan 17-19 vuotias. Vääräksi se todettiin. Jenni oli jälleen kerran taas asenteella, että hän on oikeassa, vain ja ainoastaan hänen sanansa ovat oikeita ja täysin varmaa faktaa. Hän on itse fakta. Kyllä se alkaa jossakin välissä ärsyttämään, kun ei ihmisestä saa mitään muuta irti kun itserakkautta.
Alessa oli paikalla minä, Eeva ja Shleivi. Shleivi poistui ja Ale sulkeutui aamulla. Me jatkoimme Eevan kanssa mäkin kautta katsomaan auringon nousua eduskuntatalon portaille.
Miksi ne kutsuu niitä juttuja kun tulee vesisuihkuja jotka kastelee nurmea? En muista, mutta oli ihanaa aamuauringossa hiukan vilvoitella lapsellisella juoksulla läpi suihkujen.
Aamu kuuden jälkeen pääsin sitten nukkumaan Eevan viereen laajalahteen ja mitä? Seuraavana aamuna oli aivan kamala tappokrapula, ja siitä huolimatta päätin, että asioista on otettava selkoa ja lähdin jakomäkeen kahville. Kahville, jota ei ollut, kahville jota en ikinä saanut. Sain vastauksen kysymykseeni ja se oli juuri sitä mitä olin odottanutkin. En tuntenut mitään. Joskus myöhemmin kun katselin pois kävelevää selkää pohdin kuinka vakavaa mikään minussa on ikinä edes ollut? Ehkä sekin oli vain pinnallisuus josta tehtiin jotakin niin perkeleen syvää.

Mitä sitten? Oli Tuska festarit. Menetin tuska neitsyyteni (ensimmäistä kertaa sisäpuolella) Stamina, joka lopetti keikan ennen aikojaan. Joku vitun munapää oli mennyt viskasemaan rumpalia pullolla. Pieni ylistys sille ystäväni kaverille joka tinttasi miehelle jälkeenpäin sota-arpia heitti aidan yli pihalle.
Parkway drive \o/ Tuskan ykkössijan taistelija Volbeatin kanssa. Parkwayn keikalla on meininkiä ja perkele :D kai sinne moshbittiin pitäisi uskaltaa ensikerralla, tuskassa kun meni pupu pöksyyn...yyh.
Tuska sunnuntaita lukuunottamatta oli paskin tähän mennessä ryyppyviikonlopputuska. Mutta kyllä sitä hauskaakin pidettiin :)

Mites sitten? Kun Isi menee naimisiin?
Oltiin ensin maistraatissa kuuntelemassa hyvin hyvin rauhallisella selkeällä ja yksinkertaisella äänellä puhuvaa pappia. Siitä syömään vatsa kipeäksi ja täyteen ravintolaan. Chili-Katkarapu keitto, Pippuripihvi valkosipuliperunoilla (joista puuttui valkosipuli ja mausteet... -_-) ja Valkosuklaa pannacotta ja kahvia ...
Illalla kun olin nukkunut ensin ruokatorkut ja saanut vatsan laskemaan, juonut muutaman kupin kahvia, lähdin kaisaniemeen. Olin niin nainen. Minulla oli musta nahkainen lyhythihnainen olkalaukku, VIHREÄ MEKKO!!, Hiertävät mustat sandaalit ja hiukset todella todella somasti. Olinpas laittautunut. Sen illan kohokohtaan kuuluukin sitten se, että tanssin Michael Jacksonia mekko päällä Amarillossa :D

Sitten oltiin Lahdessa, sisko sai itsellee vuokrattua asunnon. Pääsi lahteen opiskelemaan. Minä jään tänne kusipellolle sitten kärvistelemään, mutta jos nyt haluaa ajatella positiivisesti niin halvaksi tulee.

Nyt on sitten kaunis ja aurinkoinen eprjantai iltapäivä, ja olen matkaamassa kohta mökille saareen. Hymyilen taas, ystäviä, notskin, saunan ja kyrsän tuoksu ^-^ Aamu-uinti, sauna uinti, kalja tölkki, rairai musiikki ja mölkky!! Keksuli lähtee tälläkertaa mukaan, kun kerran saadaan autokyyti *sydän* Poika pääsee mereen uimmaan. Jos ihmisen on saavutettava kaikki mitä hän haluaa elämässääni. Mistä sitä ikinä voi tietää mitä on se kaikki? Ensi vuonna kumminkin tahdon aivan eri asioita kuin nyt. Minusta on epäreilua, että John Nash sai kaikesta huolimattaan loppujen lopuksi kaiken. Naisen, rakkauden, kunniaa ja nimen historiaan. Onko mahdollista että Nashilla kävi vain tuuri?
-Edi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti